Mitä luovuus on? Mitä sillä tarkoitetaan?

Luovuutta on varmastikin monta lajia, kuten älykkyyttäkin. Kuvaan sitä ensin havaintojeni näkökulmasta, ja yritetään sitten tehdä yhteenveto. Tutkijoiden määritelmiä luovuudelle on paljon, Repucci tunnisti niitä jo 60-luvulla kymmenittäin.

Määrittelen korkeimmaksi luovuuden lajiksi ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta syntyvät uudet näkökulmat. Kokemusteni perusteella tyypillistä on, että ideat syntyvät väärinkäsityksistä. Osmo A. Wiion kuuluisat viestinnän lait kertovat, että viestintä onnistuu vain harvoin ja silloinkin vain tuurilla. Se kuitenkin mahdollista luovuuden myös vähemmän luoville yksilöille. Arvostan väärinkäsitysten hyödyntämistä! Näin ajateltuna luovuus ei synny keneltäkään yksinään, vaan se on osa vuorovaikutusprosessia. Ei voitaisi sanoa, kuka on luova, vaan mikä vuorovaikutus on luovaa.

On myös ihmisiä, joiden itsenäisiä tuotoksia pidetään luovina. Monien itsenäisten taiteilijoiden töitä voidaan tarkastella myös siitä näkökulmasta, että ne ovat vajaita – puolikkaita ideoita – joiden luovuus syntyy vasta vuorovaikutuksessa vastaanottajan kanssa. Jos ajattelemme näin, on viestinnän epätäydellisyys tällöinkin luovuuden lähde. Luova työ on sellainen, joka jättää paljon tulkinnanvaraa ja mahdollistaa luovuuden syntymisen epäsuorassa vuorovaikutuksessa taiteilijan ja vastaanottajan välillä.

Tosin tyypillistä monelle tuntuu olevan, että he katsovat maailmaa erilaisesta näkökulmasta, ja tuovat sen esille muille. Katso esimerkiksi Van Goghin tai useimpien muusikkojen töitä, joissa useimmilla on yksi tai kaksi uudistavaa näkökulmaa. Ehkäpä tämä luova näkökulma on syntynyt heidän päässään. Voi myös olla, että se on syntynyt kulttuurin ja yhteiskunnan tuotoksena. Uniikit kokoemukset ja vuorovaikutukset eri ihmisten ja kulttuurin kanssa, ovat edesauttaneet heitä muodostamaan uusia näkökulmia. Haluaisin pysyä edelleen kannassani, että luovuus syntyy ihmisten välistä – vuorovaikutuksen epätäydellisyydestä.

Yksi luovuuden näkökulma on keksinnöllisyys. Voitaneen sanoa, että keksintö on aina luova, vaikka luovuus ei ehkä aina näyttäytyisikään keksintönä. Se on erityisen kiinnostava luovuuden määrittelyn näkökulmasta, koska patenttilait ja patenttitoimistot yrittävät määritellä sitä. Kirjallisuus tunnistaa patentoitavuudelle seuraavat edellytykset:

  • Teknisyys. Idean tulee olla tekninen, eikä esimerkiksi filosofinen ajatus.
  • Uutuus. Keksinnön tulee olla uusi, eikä sitä saa olla tuotu julkisuuteen aiemmin.
  • Hyödyllisyys. Keksinnön tulee olla hyödynnettävissä teollisesti.
  • Keksinnöllisyys. Alan ammattilainen ei olisi ensisijaisesti tehnyt asiaa esitetyllä tavalla, mikäli hänelle olisi esitetty keksinnön ratkaisema ongelma.

(lisätietoja Guidelines for Examination )

Uutuus ja keksinnöllisyys ovat ehkä parhaita anteja patentoitavuuskirjallisuudesta määritelmällemme luovuudesta. Luovan ajatuksen tulee olla uusia asiayhteydessä (eikä suora kopio), ja sen tulee olla jollain tapaa keksinnöllinen – ts. yllättävä ajatus., johon useimmat alan ammattilaiset eivät päätyisi.

Tästä näkökulmasta katsoen luovuus vaatii alan syvällistä tuntemusta, ja sääntöjen ymmärtämistä. “Säännöt täytyy osata, jotta niitä voi rikkoa”, sanotaan. Näinhän tosin on taiteenkin parissa – kitaran rämpyttely ei ole vielä musiikkia, mutta samojen sointujen soittaminen hieman eri tavalla ja eri järjestyksessä, voi johtaa luovana pidettyyn musiikkiin. Samoin kuvataiteessa tarvitaan jokin pohja, jota lähdetään varioimaan – muuten kyse olisi vain sutusta paperilla.

Ajatukseni luovuuden tapahtumisesta ihmisten välillä ja väärinkäsitysten roolissa siinä juontaa juurensa ainakin 2006, jolloin Opiskelijayrittäjä -palkintotilaisisuudessa mukana oli myös mainostoimistoyrittäjiä. Siinä missä logistiikan puolella koin, että asiat sujuisivat helpommin kun yksi ihminen hoitaisi kaiken, mainostoimistojen edustajat totesivat, että he kokevat olevansa mitättömiä ilman tiimiä, jonka kanssa sohvalla pohtia asioita.

Tämä jäi vaivaamaan – miksi he kokivat sohvalla ideoinnin niin tärkeäksi? Sittemmin olen itse kokenut muutamien työkavereideni kansa ajatustenvaihtoa, jossa selkeästi idea on syntynyt vuorovaikutuksessa. Kumpikaan ei keksinyt ideaa. Toinen kuuli asian A, mutta ymmärsi sen tavalla B, josta syntyi uuden idean siemen.

Jos hyväksymme väärinkäsitykset luovuuden ytimenä, selittyy myös miksi monipuolista joukkoa, jossa on erilaisia ihmisiä eri maailman ja elämän kolkista, pidetään yleensä luovempana. Erilaiset taustat tuova uusia näkökulmia, ja niitä oppiessamme ymmärtämään syntyy uusia oivalluksia. Kerrot ajatuksesi X, mutta minä tulkitsen sen omasta viitekehyksestä asiakasi Z, joka voi olla luova ajatus.

Yhteenvetona: Näkemykseni mukaan luovuus on viestijöiden välissä tapahtuva prosessi. Se voi tapahtua kahden ihmisen tai ryhmän vuorovaikutuksessa, tai ihmisen ja kulttuurin vuorovaikutuksessa. Luovuudessa viestinnän epätäydellisyydellä on keskeinen rooli.

Kirjoitin ensin, että kyse olisi ihmisten välisestä prosessista, mutta muutin sen yllä lihavoituun muotoon. Voiko luovuutta syntyä vuorovaikutuksessa luonnon, teknologian tai tekoälyn kanssa?