Käsittääkseni siitä on tullut muoti-ilmiö ja siksi yläviistosta kuvaus (45 / 45 astetta) on niin suosittu. Keskeistä suosion alkuperäiselle synnylle on varmaankin kasvojen korostuminen, sekä kasvokuvissa leuan pienenminen ja silmien suureminen – ja kasvon muodostuminen lapsenomaisemmaksi, ehkä joku sanoisi söpöksi. Sittemmin siitä on varmaankin muodostunut vain muoti-ilmiö.
Hieman silmiä ylempää kuvaaminen tosin annettiin neuvoksi jo valokuvausta harjoitellessani parikymmentyä vuotta sitten. Sittemmin olen yrittänyt pitää nyrkkisääntönä, että kamera kannattaa pitää keskellä kuvattava aluetta: kokovartalokuva kuvataan navan korkeudelta, ylävartalokuva rinnasta ja naama nenän. Näin kameran saa pidettyä kohtisuorassa kuvattavaa kohden ja väärentymän ovat vähäisempiä.
Joskus kuitenkin on tarpeen korostaa esimerkiksi jalkoja. Ne korostuvat siirrettäessä kameraa alemmas ja käännettäessä kameraa ylöspäin. Yläviistosta kuvattaessa jalat pienenevät. Esimerkiksi tanssiaskuvia yläviistosta otettaessa hiento asut eivät välttämättä pääse oikeuksiinsa. Toisaalta kasvot saavat paremmin ansaitsemansa huomion.
Hyviä valokuvia metsästäessä kannattaa kokeilla eri perspektiivejä, ja yrittää löytää juuri haluamansa tapa kuvata. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa kuvata hienoja kuvia.
